Kuurojen ja sokeain koulu -verkkolehti: toukokuuta 2019

Kuurojen ja sokeain koulu on perinteikäs KSOLLI ry:n lehti. Tänä vuonna (2024) ilmestyy lehden 133. vuosikerta. Lehti on julkaistu vuodesta 2006 lähtien verkkolehtenä. Keväällä 2019 lehti siirtyi blogialustalle.

Lehden edeltäjä on Suomen aistivialliskoulujen lehti (Tidskrift för abnormskolorna i Finland) on vuonna 1892 perustettu Suomen Aistivialliskoulujen opettajaliiton julkaisema lehti. Vuonna 1931 sen nimeksi tuli Kuuromykkäin- ja sokeainkoulu, ja nykyisin lehden nimi on Kuurojen ja sokeain koulu. Sen nimikkeitä ovat olleet myös Suomen aistivialliskoululehti ja Aistivialliskoululehti. Lehden julkaisija on ollut vuodesta 1993 Kuurojen ja sokeain opettajain liitto nykyiseltä nimeltään KSOLLI ry.

KSOLLI löytyy myös Facebookista.

Tervetuloa lukemaan uusinta Kuurojen ja sokeain koulu -lehteä!

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kuurojen ja sokeain koulu -lehti 1/2019

Puheenjohtajalta

Hyvä KSOLLIn jäsen

Kirjoittelen tätä paluumatkalla junassa viiden päivän leirikoulumatkalta 9.luokan kanssa. Kävimme Tallinnassa, jossa riittää sopivasti nähtävää ja tekemistä. Matkan kruunasi vielä torstaina Linnanmäen huvipuistokeikka.

Kulunut lukuvuosi edunvalvonnan kannalta oli jälleen haastava ja vaikea. Syksyllä 2019 on edessä valmistautuminen uudelle sopimuskierrokselle. Kaikki OAJ:n sopimukset ovat keväällä 2020 katkolla lukuun ottamatta SIVISTA:n sopimusta, jossa on ns. optiovuosi. Sitä tuskin tullaan käyttämään ja näin ollen kaikki sopimukset neuvotellaan uusiksi. Palkankorotusvara tulee jälleen kerran olemaan vähäinen. OAJ on tavoitellut ns. palkkaohjelmaa, jonka tavoitteena on palkkakehityksen oikaiseminen pidemmällä aika välillä. Tuleva yleissopimus tuskin on kovin pitkä, koska taloudellisten tilanteiden arvioiminen pitkällä aika välillä on vaikeaa, eikä sopijaosapuolet halua ottaa riskiä pitkillä sopimuksilla.

Yleisesti työntekijäpuolta julkisella sektorilla erityisesti kismittää KIKY- työajan pidentäminen, lomarahojen leikkaukset (viimeinen kerta 2019), työnantajille kuuluvien sosiaalimaksujen siirtäminen osaksi työntekijöiden maksettaviksi, kohoavat työeläkemaksut, ym. reaalipalkkaa heikentävät tekijät.

Meidän KSOLLIn jäsenten osalta tulevat tavoitteet liittyvät uuden työaikamallin aikaansaamiseen, palkkausjärjestelmän toimimattomuuden ratkaisemiseen, VES:n tarkentaminen vastaamaan kunnan OVTES:iä, TES-sopimusten aukkojen ja tulkintojen parantaminen lähinnä SIVSTA:n osalta, ohjaavien opettajien sopimustulkinta-asiat (esim. matka-aika, viikonlopputyö yms. asiat). Luettelosta vaikuttaa tulevan erityisen pitkä, mutta se osoittaa, millaisia isojakin ongelmia meillä vielä on mainituissa sopimusasioissa.

OAJ on ajanut määrätietoisesti opetusvelvollisuustyöajassa oleville (erityisesti ammatillisessa koulutuksessa) siirtymistä vuosityöaikaan. Järjestelmässä on ilmennyt paljon ”valuvikoja” ja ongelmia, vaikka järjestelmä sinänsä oikein toteutettuna voisi olla toimiva. OAO:n puheenjohtaja Päivi Koppanenkin totesi, että toteutetuilla malleilla, joilla vuosityöaikaa on toteutettu väärin, ei voida jatkaa.

Aikataulu, kokeiluissa mukana olleilta perusasteen kouluilta saatu palaute ja muu asiaan liittyvä johti siihen, että valtiolla vuosityöaikakokeilu päätettiin tämän vuoden osalta laittaa ”jäähylle ”. Asiaan tullaan kuitenkin palamaan heti uuden lukuvuoden 2019-20 alettua. KSOLLIn tulisikin olla valmiina ja valmistautuneena siihen, millainen uusi työaikamalli sopisi nykyiseen alati muuttuvaan työhömme. Nykyinen pelkkään opetusvelvollisuuteen perustuva työaikamalli ei enää vastaa nykyistä työnkuvaamme.

Kesän jäsenmatka Barcelonaan lähestyy. KSOLLI on tukenut matkaa merkittävällä tavalla suhteessa taloudelliseen tilanteeseemme. Laskeva jäsenmäärä OAJ:ssä, samoin kuin KSOLLIssa, on merkittävä huoli tulevaisuutemme kannalta. Kehottaisinkin teitä kannustamaan ja esittämään faktoja uusille mahdollisille ei vielä jäseninä OAJ:ssä oleville opettajataustaisille henkilöille, että he liittyisivät KSOLLIn kautta OAJ:n jäseniksi. Jäseneksi OAJn sääntöjen mukaan tulee liittyä sen jäsenjärjestön kautta, joka edustaa työpaikalla OAJ:ä.

Toivotan teille kaikille jäsenille rentouttavaa ja mieltä keventävää kesää vapaajaksollanne ja niille, joilla on ”oikea kesäloma ”.

Osan kanssa tapaamme vielä Barcelonassa.

Arto, pj.

30 vuotta näkövammaisten lasten opettajana

Kun näkövammainen oppilas unohtaa tukijaksolla opettajan nimen, hän usein kutsuu opettajaa Riitaksi. Tämä on varsin hyvä veikkaus, sillä Riitta Kangasaho on ehtinyt ohjata monta oppilassukupolvea Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onervassa – entisessä Jyväskylän näkövammaisten koulussa – kolmikymmenvuotisen uransa aikana.

Riitta Kangasaho jää eläkkeelle kuluvan kevätlukukauden jälkeen, mutta vauhtia riittää vielä viimeisille metreille. Tällä hetkellä hän työstää kollegansa Tarja Eskosen kanssa uutta pisteaapista. Me kollegat puolestamme yritämme tallentaa Riitan osaamista niin paljon kuin mahdollista. Jopa hänen oppilaidensa Pistekonelaulu nauhoitettiin, jotta seuraajatkin osaisivat sitä laulaa. Jyväskylässä pistekoneet siis laulavat jatkossakin ”RÖNKS, RÖNKS”.

– Pistekonelaulu syntyi eräällä tukijaksolla parikymmentä vuotta sitten. Jaksolla oli viisi sokeaa oppilasta ja kaikki olivat kovia laulajia. Oppilaat tykkäsivät keksiä itse lauluja ja saman viikon aikana syntyi kaksi laulua. Toinen kertoi pistekoneesta ja toinen abakuksesta. Laulut olivat niin hyviä, että niitä on laulettu siitä lähtien aina uusien oppilaiden kanssa. Lapset odottavat joka kerta tukijaksoilla sitä, kun saa laulaa Pistekonelaulua, ja kaikki saavat painaa samanaikaisesti pistekoneella kaikki kuusi pistettä alas ”RÖNKS RÖNKS” -kohdassa, kertoo Riitta Kangasaho.

Sattuma toi näkövammaisten opettajaksi

– Kun lähdin opiskelemaan erityisopettajaksi, ajatuksenani oli suuntautua kuulovammaisten opettamiseen, mutta sinä vuonna kyseistä kurssia ei järjestetty, joten päädyin näkövammaisten opettajakurssille. Loppujen lopuksi tämä koitui iloksi, sillä olin erikoistunut musiikkiin ja sitä osaamista olen pystynyt hyödyntämään työssäni näkövammaisten oppilaiden kanssa, Riitta Kangasaho kertoo.

Jyväskylän näkövammaisten kouluun tultuaan Kangasaho työskenteli ensimmäiset kaksi vuotta erityisluokanopettajana ja siirtyi sen jälkeen ohjaavaksi opettajaksi. Tässä työssään hän on ajellut Suomea ristiin rastiin. Nykyisin navigaattorit ovat apuna, mutta ennen ohjeet kysyttiin puhelimitse kouluilta ja sieltä saadut reittikuvaukset ja ajo-ohjeet olivat monenkirjavia.

– Ajo-ohjeista huomasi helposti, onko opettajalla itsellään ajokorttia vai ei. Joskus piti laskea maitolaitureita ja postilaatikoita päästäkseen perille. Monta kertaa eksyksissä ollessa piti etsiä puhelinkioski ja soittaa koululle, mutta aina lopulta pääsin perille. Joskus taas on ollut niin kiirettä, että ohjauskäynti on tehty eriparikengissä, nauraa Riitta.

Elämään oppimista

– Näkövammaisten lasten varhaiskuntoutus ja apuvälineet ovat kehittyneet hurjasti kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana. Ennen lukulaitteet olivat harvassa ja lapset yrittivät pärjätä kiikareilla tai suurennuslaseilla, valkoiset kepit eivät olleet jatkuvasti käytössä eivätkä äänikirjat olleet kaikkien saatavilla. Nykyään esimerkiksi tietokoneet ja puhelimet ovat apuna jo pienillä oppilailla. Oikeastaan ainoa, mikä on pysynyt samana, on Perkins ja pistekirjoitus, kuvailee Riitta Kangasaho.

Näkövammaisten lasten kasvatuksessa Riitta korostaa sosiaalisten taitojen sekä itsenäisen elämän taitojen opettamista. Valterin ryhmätukijaksot tukevat omalta osaltaan myös näitä taitoja.

– Akateemisia taitoja jokainen lapsi oppii omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Niiden merkitys helposti korostuu liikaakin. Elämän ja lapsen tulevaisuuden kannalta on yhtä tärkeää tai joskus tärkeämpääkin harjoitella sosiaalisia ja itsenäisen elämän taitoja. Itsetunnon ja pärjäämisen kannalta on hyvä oppia elämään mahdollisimman itsenäisesti. Vanhemmilla on iso rooli lasten sosiaalisten suhteiden kehittymisen tukemisessa.

– Valterin tukijaksot täällä Onervassa ovat merkityksellisiä oppilaille. Erityisesti sokeat lapset kaipaavat toistensa seuraa ja vertaisryhmää. Oppilailla on paljon sellaista yhteistä jaettavaa ja keskusteltavaa, mitä ei välttämättä kukaan omassa koulussa ymmärrä. Se on hyvää vastapainoa oman koulun arkeen. Jaksoilla syntyy elinikäisiä ystävyyssuhteita ja yhteyttä kavereihin pidetään puhelimitse tai vierailemalla toisten luona. Ennen vanhaan perheillä oli kalliita puhelinlaskuja, kun lapset soittelivat toisilleen. Onneksi nykyään verkossa voi jutella tuntikausia ilman minuuttilaskutusta.

Monipuolinen työsarka

Työvuosiensa aikana Riitta Kangasaho on reissannut Suomea ristiin rastiin, pitänyt perehdytyskursseja vanhemmille, avustajille ja opettajille sekä opettanut liikkumistaitoa. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä Pohjoismaisten näkövammaisten koulujen kanssa sekä osallistunut näkövamma-alan seminaareihin ja kongresseihin monissa eri maissa. Viime vuosina Riitan päätyönä on ollut sokeiden lasten tukijaksojen pitäminen sekä näkövammaisten lasten ohjauskäyntien tekeminen.

– Ohjaavan opettajan työssä yhteistyö vanhempien, oppilaiden, koulujen ja kuntoutusohjaajien kanssa on ollut antoisaa. Välitön, avoin keskusteleva ilmapiiri on voimaannuttavaa; tämä työ on usein molemminpuolista saamista sekä ideoiden jakamista. Lasten oppimisen iloa sekä uteliaita ja tutkivia käsiä on ihana seurata. Oppimateriaalien valmistaminen on kiinnostavaa ja onnekseni saan tehdä vielä tämän Pisteaapisen, iloitsee Riitta Kangasaho.

”Eläkevuosilta toivon mahdollisuutta tehdä kaikkea sitä mitä ei ole ennättänyt tehdä työelämässä. Matkustelulle, teatterille, museoille, taidenäyttelyille sekä konserteille on nyt enemmän aikaa.”

Kirsi Salonen, Riitta Kangasahon kollega Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onervassa

Liittokokouksessa

KSOLLIn liittokokous järjestettiin 13.-15.6.2018 Kuopiossa.

Koistisen Heikki oli isossa roolissa järjestelyjen suhteen ja olikin luonut hienot puitteet ja meiningit liittokokoukselle.

Ilmoittautuneita liittopäiville oli tällä kertaan 43. Saavuimme Kuopioon kukin taholtamme keskiviikkona 13.6. suoraan herkulliseen ruokapöytään ja sieltä kokoustamaan.

Liitolla oli isoja asioita päätettävänään, olihan OAJ:n jäsenmaksupalautejärjestelmän uudistus leikannut ison osan vuotuisista jäsenmaksupalautteistamme. Hallitus esitti, että sääntöjä muutettaisiin siten, että toimihenkilöitä vähennettäisiin ja toimihenkilmaksuissa säästettäisiin.

Toinen iso muutos oli eläkeläisten täysistä jäsenoikeuksista luopuminen. Keskustelimme asiasta pitkään ja hartaasti ja totesimme, että jäsenmaksua maksamattomat jäsenet eivät voi tässä taloudellisessa tilanteessa saada samoja oikeuksia, kuin maksavat jäsenet. Sovimme, että eläkeläisiä kutsutaan edelleen tapahtumiin sikäli, kun paikkoja jää ja he voivat halutessaan lähteä mukaan tapahtumiin omakustanteisesti tai paikallisissa tapahtumissa maksamalla säädetyn omavastuun. Toivomme edelleen näkevämme eläkeläisiä tapahtumissamme!

Liittokokous valitsi myös toimihenkilöt seuraavaksi komevuotiskaudeksi:
Liiton puheenjohtajana toimii Arto Ollila (Valteri-koulu, Tervaväylä)

Liiton sihteeri tiedottajana toimii Anu Pakkanen (Valteri-koulu, Onerva)

Hallituksen jäsenet ovat:

Anu Pakkanen, vara Kirsi Niemi (Valteri-koulu, Onerva)

Marja Lounaskorpi, vara Tiina Heikkinen (Valteri-koulu, Onerva)

Minna Maikkola, vara (Valteri-koulu, Tervaväylä)

Mervi Lappalainen, vara Petra Lappalainen (Valteri-koulu Mikael)

Heikki Koistinen, vara Jukka Vetoniemi (Valteri- koulu, Mäntykangas)

Liisa Maikkula, vara Marketta Karvonen (Valteri-koulu, Ruskis)

Tomi Vuorela, vara Tuomas Laine (Spesia, Turku)

Varsinaisen liittokokouksen jälkeen suuntasimme kaupungin vastaanotolle kaupungintalon juhlasaliin. Meitä vastassa oli Kuopion opetusjohtaja Leena Auvinen ja Mäntykankaan rehtori Inkeri Kekäläinen. Virallisten tervehdysten jälkeen kaupunki tarjosi vieraanvaraisiesti juhlijoille naposteltavaa herkkuja notkuvasta pöydästä.

Iltaa vieteltiin Onnenonkijoita kuunnelle aina pikkutunneille asti.

Torstaipäivän aloitimme kuuntelemalla Kuopion konservatorien opettajien Annukka Knuuttilan ja Elina Vetoniemen mielenkiintoista luentoa: Erityisen tuen tarpeen lapset ja musiikkikasvatus. Jos oli eilinen juhlapaikka komea, niin niin oli tämäkin Kuopion rouvasväenyhdistyksen Kristallisali.

Lounaan jälkeen oli vapaa-aikaa, jota saattoi viettää kukin omalla tavallaan. Heikki oli järjestänyt Amacing Race - Action trackin, jonka avulla etsimme Kuopion keskeisiä nähtävyyksiä ja keräilimme pisteitä pottiimme.

Osa porukasta innostui lähtemään sisävesiristeilylle, joka oli hieman viileästä säästä huolimatta oikein kiva kokemus.

Juhlaillallinen järjestettiin Wanhassa satamassa. Paikka oli upean tunnelmallinen, ruoka erittäin hyvää, musiikki oikein mainiota ja tunnelma katossa. Ruokailun jälkeen pääsimme vielä testailemaan taitojamme karaokessa ja tanssilattialla.

Upeita kokemuksia kaikki tyynni.

Kiitos Kuopio!

Kesällä 2021 tapaamme näissä merkeissä Mikkelissä!

Viittovien opetus Valteri, Onervassa

Tervehdys KSOLLIlaiset!

Tervetuloa kurkistamaan kuulovammaisten lasten opetukseen Valteri, Onervassa!

KSOLLIn historiassa aiemmin runsaslukuisina olleet kuurojen opettajat ovat nykyään pieni vähemmistö jäsenistöstä. Tätä harvenevaa joukkoa löytyy kuitenkin vielä. Valteri, Onervassa on vielä onneksemme niin paljon viittomakielisiä oppilaita, että opettajatkin saavat hyödyntää viittomakielen ja kuurojen opetuksen asiantuntemustaan. Kuulovammaiset oppilaat on pääosin koottu samaan tiimiin, mikä mahdollistaa vertaistuen saamisen kasvulle, oppimiselle ja identiteetin kehittymiselle. Viittomakielisten lasten ja nuorten määrän valtakunnallinen väheneminen on kuitenkin johtanut siihen, että oppilaamme ovat heterogeenisiä iän, kuulon asteen, kognitiivisen kapasiteetin ja kielitaidon suhteen. Viittomakielisessä tiimissämme on ensi vuonna reilu 20 oppilasta ja luokkatasoja on esiopetuksesta lisäopetukseen. Oppilaat on jaettu neljään kotiluokkaan, jotka tekevät osittain erittäin tiivistäkin yhteistyötä. Tiimin aikuisissakin on myös natiiveja viittojia, kuuroja ja huonokuuloisia. Tämä on oleellista oppilaiden identiteetin kehittymisen ja tiimin kulttuurisen tietouden turvaamisessa

Pienimmillä oppilailla haasteena on usein suuret kielitaidon ongelmat. Luokan opettaja Maija Saastamoinen tekeekin kovaa työtä oppilaiden kielellisten valmiuksien ja kielitaidon kehittämisessä. Oppilaiden kielitaidon haasteet voivat liittyä implantointiin ja toiveeseen puhekielen oppimisesta, jolloin viittomakielen käyttäminen on ennen meille siirtymistä jäänyt vähiin. Osa oppilaista on maahanmuuttajia, ja heidän kuulovammansa on saatettu huomata vasta Suomessa tai sitten perhe on elänyt niin epävarmoissa oloissa, ettei viittomakielen oppimiseen ole ollut realistisia mahdollisuuksia. Osa pienistä oppilaista on huonokuuloisia, jotka käyttävät enemmän viitottua puhetta tai tukiviittomia kuin viittomakieltä.

Kirsi Niemi ja Tiina Ervelius opettavat väli- ja yläluokkien oppilaita. Jotkut oppilaat ovat olleet Valteri, Onervassa koko kouluaikansa, mutta monet ovat tulleet väliluokille lähikouluistaan. Valteri, Onervaan hakeutumisen syynä on yleensä nimenomaan vertaisryhmän ja viittomakielisen opetuksen tarve. Lähikoulussa tulkin kanssa tapahtuva opiskelu on usein tiedollisesti ja opiskelutaidollisesti oikein hyvälaatuista, mutta kasvavan nuoren tarve vapaamuotoiseen vuorovaikutukseen sekä syrjääntymisen riski kuulevien keskellä eläessä tuovat oppilaita meille. Muutos onkin monille oppilaille melkoinen, kun omassa lähikoulussa on usein ollut vain yksi tai kaksi henkilöä, jotka ovat viittoneet ja Valteri, Onervassa viittovia oppilaita ja aikuisia on yhtäkkiä ympärillä kymmeniä. Yleensä lapsen kielitaito ja viittomisnopeus kehittyvät vauhdilla, jolloin kotona viikonloppuisin tavattava perhe huomaa jäävänsä jälkeen. Kannustammekin perheitä hakemaan viittomakielen kotiopetusta, jotta heidän keskusteluvalmiutensa lapsen kanssa paranisivat.

Opetuksellista haastetta väli- ja yläluokkien viittomakielisten oppilaiden opetukseen tuovat kielitaidon erot, kuulovamman aste ja erot kognitiivisissa taidoissa. Osa oppilaista on täysin kuuroja ja heillä saattaa olla viittomakieliset vanhemmat eikä mitään erityisiä oppimisen vaikeuksia. Tällöin he jatkavat meiltä lukioon tai yleiseen ammattikouluun. Osalla oppilaista taas on suurempia kielellisiä ja/tai kognitiivisia haasteita, jolloin heidän jatko-opintonsa suuntautuvat TELMAan, VALMAan tai erityisammattikoulun ammatillisille linjoille. Näitä erilaisilla tarpeilla olevia oppilaita joudutaan kuitenkin opettamaan jossain määrin samoissa ryhmissä ja samoilla tunneilla, koska yhdellä luokka-asteella saattaa olla vain 1-2 oppilasta. Opetuksen tason pitää siis toisaalta olla yleisopetuksen lukioon tähtäävien mukaista ja toisaalta antaa tukea myös yksilöllisesti opiskeleville.

Opetukselle ominaista on myös kaksikielisyys. Operoimme kaiken aikaa viittomakielen ja suomen kielen kanssa. Tietotekniikka ja erityisesti GSE -ympäristö mahdollistavat myös viittomakielisen oppimateriaalin tuottamisen ja verkosta löytyvän materiaalin hyödyntämisen sekä vastaamisen viittomakielellä. Suomen kieli on useimmille oppilaille toinen kieli, ja osalle äidinkieli riippuen kuulon tasosta ja kyvystä hyödyntää sitä. Osa oppilaista pystyy oppimaan fonologisen lukemisen ja toisilla suomen kielen oppiminen vaatii ankaraa sanahahmojen ja taivutussääntöjen muistamista ja visuaalisen “kielikorvan” kehittymistä.

Toiminta-alueittain opiskelevat monitarpeiset oppilaat kuuluvat myös tiimiimme. Oppilailla on yleensä myös kuulovamma, mutta ensi vuonna ryhmään tulee myös ensisijaisesti näkövammaisia monitarpeisia oppilaita. Tätä ryhmää on vuosia opettanut Heli Vauhkonen, mutta hän siirtyy ensi vuonna opettamaan pieniä kielellisiä erityisvaikeuksia omaavia oppilaita. Tätä kirjoittaessa uuden opettajan nimi ei ollut vielä tiedossa.

Tiimissämme on lisäksi verkkovälitteistä viittomakielen opetusta antavat opettajat. Tehtävää hoitanut Katri Ranta siirtyy ensi vuonna pääosin tekemään ohjaavan opettajan töitä ja viittomakieltä verkossa opettaa jälleen Anu Savolainen, joka oli vuosia sitten aloittamassa tätä opetusmuotoa. Verkkovälitteisen viittomakielen opetuksen oppilaat ovat kuulovammaisia tai viittomakieltä äidinkielenään käyttäviä CODA- lapsia (kuurojen vanhempien kuuleva lapsi). Verkkovälitteisessä opetuksessa voi samalla tunnilla olla läsnä useita oppilaita myös eri paikkakunnilta, jolloin he saavat myös vertaistukea ja ryhmäopetuksen mahdollisuuden oman äidinkielensä opiskelussa.

Kuurojen koulut ovat perinteisesti olleet portti kuurojen yhteisöön ja viittomakieliseen maailmaan. Teemmekin tiivistä yhteistyötä kuulovamma-alan järjestöjen ja viittomakielialan toimijoiden kanssa, jotta oppilaamme löytäisivät myös perusopetuksen jälkeen itselleen vertaistukea ja pääsisivät osaksi isompaa yhteisöä. Nähdyksi tulemisen ja osallisuuden kokemusta tarvitsemme kaikki.

Olisi mukava kurkistaa myös teidän muiden KSOLLIlaisten arkeen ja kuulla oppilaidenne tarpeista. Mitä arkeenne kuuluu?

Kevätterveisin

Kirsi Niemi

Valteri-säbää Kuopiossa

Kuopion Mäntykangas järjesti tämän vuoden Valteri-säbän Rauhalahdessa 3.-5.5.

Loistava sijainti, kaikki fasiliteetit kävelymatkan päässä, hyvä safka, monipuolista tekemistä ja loistavaa seuraa kaikista Valterin toimipisteistä.

Voitto meni tänä vuonna Mikaeliin, hopealle ylsi Onerva ja pronssille Tervaväylä.

Valokuvakoosteen teki Niemisen Minna

Ohjauskäynnillä

Ohjauskäynti Inariin 15.5.2019

Tällä kertaa kalenterissa oli reissu kauimmaisen ohjauslapsosen luo Inariin, inarinsaamen kielipesässä hoidossa olevan pian kuusivuotiaan asioissa. Matkalle riensin palaverista Merikartanosta klo 15 rautatieasemalle, jossa hämmästyksekseni huomasin junan olevan peruttu! Korvaava bussi lähti miltei samaan aikaan, mutta vaikka kuski polki kaasua ansiokkaasti, en ehtinyt Inariin lähtevään bussiin. Niinpä hyppäsin taksin nahkaiselle takapenkille, jonka VR oli ystävällisesti minulle ja Sodankylään matkaavalle mummolle tilannut… Matka jatkui vähintään yhtä raskaasti kaasua polkevan kuskin kyydissä, ja matkalla veimme mummon ihan kotiovelle asti Sodankylän kujilla mutkitellen. Tässä vaiheessa taksamittarissa oli vasta kuvan osoittamat lukemat, alle puolet lopullisesta summasta.

Matkaa oli vielä jäljellä vajaan kolmen tunnin verran, maisemat auton ikkunasta muuttuivat vähemmän keväisiksi. Perillä klo 22.30, lämpötila +3 astetta.

Aamulla klo 8 alkoi työpäivä Piäjussa, entisessä omakotitalossa olevassa ryhmäperhepäiväkodissa. Päivän kun saamea kuuntelee, niin huomaa ymmärtävänsä jo melko paljon :D

Päivän aikana harjoiteltiin mm. tunnetaitoihin, toiminnanohjaukseen ja säätelyyn liittyviä asioita yhteisen toiminnan lomassa, sekä käytiin henkilökunnan kanssa keskustelua lapsista vähän laajemminkin pohtien tulevassa esikoulussa tarvittavia tukitoimia.

Kotimatka alkoi klo 15 ensin pikkubussilla Ivaloon, sieltä isommalla bussilla Rovaniemelle ja lopulta junalla Ouluun. Perillä kotona puolen yön jälkeen, 33 tunnin ja reilun tuhannen kilometrin työreissu selätetty!