30 vuotta näkövammaisten lasten opettajana

Kun näkövammainen oppilas unohtaa tukijaksolla opettajan nimen, hän usein kutsuu opettajaa Riitaksi. Tämä on varsin hyvä veikkaus, sillä Riitta Kangasaho on ehtinyt ohjata monta oppilassukupolvea Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onervassa – entisessä Jyväskylän näkövammaisten koulussa – kolmikymmenvuotisen uransa aikana.

Riitta Kangasaho jää eläkkeelle kuluvan kevätlukukauden jälkeen, mutta vauhtia riittää vielä viimeisille metreille. Tällä hetkellä hän työstää kollegansa Tarja Eskosen kanssa uutta pisteaapista. Me kollegat puolestamme yritämme tallentaa Riitan osaamista niin paljon kuin mahdollista. Jopa hänen oppilaidensa Pistekonelaulu nauhoitettiin, jotta seuraajatkin osaisivat sitä laulaa. Jyväskylässä pistekoneet siis laulavat jatkossakin ”RÖNKS, RÖNKS”.

– Pistekonelaulu syntyi eräällä tukijaksolla parikymmentä vuotta sitten. Jaksolla oli viisi sokeaa oppilasta ja kaikki olivat kovia laulajia. Oppilaat tykkäsivät keksiä itse lauluja ja saman viikon aikana syntyi kaksi laulua. Toinen kertoi pistekoneesta ja toinen abakuksesta. Laulut olivat niin hyviä, että niitä on laulettu siitä lähtien aina uusien oppilaiden kanssa. Lapset odottavat joka kerta tukijaksoilla sitä, kun saa laulaa Pistekonelaulua, ja kaikki saavat painaa samanaikaisesti pistekoneella kaikki kuusi pistettä alas ”RÖNKS RÖNKS” -kohdassa, kertoo Riitta Kangasaho.

Sattuma toi näkövammaisten opettajaksi

– Kun lähdin opiskelemaan erityisopettajaksi, ajatuksenani oli suuntautua kuulovammaisten opettamiseen, mutta sinä vuonna kyseistä kurssia ei järjestetty, joten päädyin näkövammaisten opettajakurssille. Loppujen lopuksi tämä koitui iloksi, sillä olin erikoistunut musiikkiin ja sitä osaamista olen pystynyt hyödyntämään työssäni näkövammaisten oppilaiden kanssa, Riitta Kangasaho kertoo.

Jyväskylän näkövammaisten kouluun tultuaan Kangasaho työskenteli ensimmäiset kaksi vuotta erityisluokanopettajana ja siirtyi sen jälkeen ohjaavaksi opettajaksi. Tässä työssään hän on ajellut Suomea ristiin rastiin. Nykyisin navigaattorit ovat apuna, mutta ennen ohjeet kysyttiin puhelimitse kouluilta ja sieltä saadut reittikuvaukset ja ajo-ohjeet olivat monenkirjavia.

– Ajo-ohjeista huomasi helposti, onko opettajalla itsellään ajokorttia vai ei. Joskus piti laskea maitolaitureita ja postilaatikoita päästäkseen perille. Monta kertaa eksyksissä ollessa piti etsiä puhelinkioski ja soittaa koululle, mutta aina lopulta pääsin perille. Joskus taas on ollut niin kiirettä, että ohjauskäynti on tehty eriparikengissä, nauraa Riitta.

Elämään oppimista

– Näkövammaisten lasten varhaiskuntoutus ja apuvälineet ovat kehittyneet hurjasti kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana. Ennen lukulaitteet olivat harvassa ja lapset yrittivät pärjätä kiikareilla tai suurennuslaseilla, valkoiset kepit eivät olleet jatkuvasti käytössä eivätkä äänikirjat olleet kaikkien saatavilla. Nykyään esimerkiksi tietokoneet ja puhelimet ovat apuna jo pienillä oppilailla. Oikeastaan ainoa, mikä on pysynyt samana, on Perkins ja pistekirjoitus, kuvailee Riitta Kangasaho.

Näkövammaisten lasten kasvatuksessa Riitta korostaa sosiaalisten taitojen sekä itsenäisen elämän taitojen opettamista. Valterin ryhmätukijaksot tukevat omalta osaltaan myös näitä taitoja.

– Akateemisia taitoja jokainen lapsi oppii omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Niiden merkitys helposti korostuu liikaakin. Elämän ja lapsen tulevaisuuden kannalta on yhtä tärkeää tai joskus tärkeämpääkin harjoitella sosiaalisia ja itsenäisen elämän taitoja. Itsetunnon ja pärjäämisen kannalta on hyvä oppia elämään mahdollisimman itsenäisesti. Vanhemmilla on iso rooli lasten sosiaalisten suhteiden kehittymisen tukemisessa.

– Valterin tukijaksot täällä Onervassa ovat merkityksellisiä oppilaille. Erityisesti sokeat lapset kaipaavat toistensa seuraa ja vertaisryhmää. Oppilailla on paljon sellaista yhteistä jaettavaa ja keskusteltavaa, mitä ei välttämättä kukaan omassa koulussa ymmärrä. Se on hyvää vastapainoa oman koulun arkeen. Jaksoilla syntyy elinikäisiä ystävyyssuhteita ja yhteyttä kavereihin pidetään puhelimitse tai vierailemalla toisten luona. Ennen vanhaan perheillä oli kalliita puhelinlaskuja, kun lapset soittelivat toisilleen. Onneksi nykyään verkossa voi jutella tuntikausia ilman minuuttilaskutusta.

Monipuolinen työsarka

Työvuosiensa aikana Riitta Kangasaho on reissannut Suomea ristiin rastiin, pitänyt perehdytyskursseja vanhemmille, avustajille ja opettajille sekä opettanut liikkumistaitoa. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä Pohjoismaisten näkövammaisten koulujen kanssa sekä osallistunut näkövamma-alan seminaareihin ja kongresseihin monissa eri maissa. Viime vuosina Riitan päätyönä on ollut sokeiden lasten tukijaksojen pitäminen sekä näkövammaisten lasten ohjauskäyntien tekeminen.

– Ohjaavan opettajan työssä yhteistyö vanhempien, oppilaiden, koulujen ja kuntoutusohjaajien kanssa on ollut antoisaa. Välitön, avoin keskusteleva ilmapiiri on voimaannuttavaa; tämä työ on usein molemminpuolista saamista sekä ideoiden jakamista. Lasten oppimisen iloa sekä uteliaita ja tutkivia käsiä on ihana seurata. Oppimateriaalien valmistaminen on kiinnostavaa ja onnekseni saan tehdä vielä tämän Pisteaapisen, iloitsee Riitta Kangasaho.

”Eläkevuosilta toivon mahdollisuutta tehdä kaikkea sitä mitä ei ole ennättänyt tehdä työelämässä. Matkustelulle, teatterille, museoille, taidenäyttelyille sekä konserteille on nyt enemmän aikaa.”

Kirsi Salonen, Riitta Kangasahon kollega Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onervassa