Viittovien opetus Valteri, Onervassa

Tervehdys KSOLLIlaiset!  

Tervetuloa kurkistamaan kuulovammaisten lasten opetukseen Valteri, Onervassa!

KSOLLIn historiassa aiemmin runsaslukuisina olleet kuurojen opettajat ovat nykyään pieni vähemmistö jäsenistöstä. Tätä harvenevaa joukkoa löytyy kuitenkin vielä. Valteri, Onervassa on vielä onneksemme niin paljon viittomakielisiä oppilaita, että opettajatkin saavat hyödyntää viittomakielen ja kuurojen opetuksen asiantuntemustaan. Kuulovammaiset oppilaat on pääosin koottu samaan tiimiin, mikä mahdollistaa vertaistuen saamisen kasvulle, oppimiselle ja identiteetin kehittymiselle. Viittomakielisten lasten ja nuorten määrän valtakunnallinen väheneminen on kuitenkin johtanut siihen, että oppilaamme ovat heterogeenisiä iän, kuulon asteen, kognitiivisen kapasiteetin ja kielitaidon suhteen. Viittomakielisessä tiimissämme on ensi vuonna reilu 20 oppilasta ja luokkatasoja on esiopetuksesta lisäopetukseen. Oppilaat on jaettu neljään kotiluokkaan, jotka tekevät osittain erittäin tiivistäkin yhteistyötä. Tiimin aikuisissakin on myös natiiveja viittojia, kuuroja ja huonokuuloisia. Tämä on oleellista oppilaiden identiteetin kehittymisen ja tiimin kulttuurisen tietouden turvaamisessa

Pienimmillä oppilailla haasteena on usein suuret kielitaidon ongelmat. Luokan opettaja Maija Saastamoinen tekeekin kovaa työtä oppilaiden kielellisten valmiuksien ja kielitaidon kehittämisessä. Oppilaiden kielitaidon haasteet voivat liittyä implantointiin ja toiveeseen puhekielen oppimisesta, jolloin viittomakielen käyttäminen on ennen meille siirtymistä jäänyt vähiin. Osa oppilaista on maahanmuuttajia, ja heidän kuulovammansa on saatettu huomata vasta Suomessa tai sitten perhe on elänyt niin epävarmoissa oloissa, ettei viittomakielen oppimiseen ole ollut realistisia mahdollisuuksia. Osa pienistä oppilaista on huonokuuloisia, jotka käyttävät enemmän viitottua puhetta tai tukiviittomia kuin viittomakieltä.

Kirsi Niemi ja Tiina Ervelius opettavat väli- ja yläluokkien oppilaita. Jotkut oppilaat ovat olleet Valteri, Onervassa koko kouluaikansa, mutta monet ovat tulleet väliluokille lähikouluistaan. Valteri, Onervaan hakeutumisen syynä on yleensä nimenomaan vertaisryhmän ja viittomakielisen opetuksen tarve. Lähikoulussa tulkin kanssa tapahtuva opiskelu on usein tiedollisesti ja opiskelutaidollisesti oikein hyvälaatuista, mutta kasvavan nuoren tarve vapaamuotoiseen vuorovaikutukseen sekä syrjääntymisen riski kuulevien keskellä eläessä tuovat oppilaita meille. Muutos onkin monille oppilaille melkoinen, kun omassa lähikoulussa on usein ollut vain yksi tai kaksi henkilöä, jotka ovat viittoneet ja Valteri, Onervassa viittovia oppilaita ja aikuisia on yhtäkkiä ympärillä kymmeniä. Yleensä lapsen kielitaito ja viittomisnopeus kehittyvät vauhdilla, jolloin kotona viikonloppuisin tavattava perhe huomaa jäävänsä jälkeen. Kannustammekin perheitä hakemaan viittomakielen kotiopetusta, jotta heidän keskusteluvalmiutensa lapsen kanssa paranisivat.

Opetuksellista haastetta väli- ja yläluokkien viittomakielisten oppilaiden opetukseen tuovat kielitaidon erot, kuulovamman aste ja erot kognitiivisissa taidoissa. Osa oppilaista on täysin kuuroja ja heillä saattaa olla viittomakieliset vanhemmat eikä mitään erityisiä oppimisen vaikeuksia. Tällöin he jatkavat meiltä lukioon tai yleiseen ammattikouluun. Osalla oppilaista taas on suurempia kielellisiä ja/tai kognitiivisia haasteita, jolloin heidän jatko-opintonsa suuntautuvat TELMAan, VALMAan tai erityisammattikoulun ammatillisille linjoille. Näitä erilaisilla tarpeilla olevia oppilaita joudutaan kuitenkin opettamaan jossain määrin samoissa ryhmissä ja samoilla tunneilla, koska yhdellä luokka-asteella saattaa olla vain 1-2 oppilasta. Opetuksen tason pitää siis toisaalta olla yleisopetuksen lukioon tähtäävien mukaista ja toisaalta antaa tukea myös yksilöllisesti opiskeleville.

Opetukselle ominaista on myös kaksikielisyys. Operoimme kaiken aikaa viittomakielen ja suomen kielen kanssa. Tietotekniikka ja erityisesti GSE -ympäristö mahdollistavat myös viittomakielisen oppimateriaalin tuottamisen ja verkosta löytyvän materiaalin hyödyntämisen sekä vastaamisen viittomakielellä. Suomen kieli on useimmille oppilaille toinen kieli, ja osalle äidinkieli riippuen kuulon tasosta ja kyvystä hyödyntää sitä. Osa oppilaista pystyy oppimaan fonologisen lukemisen ja toisilla suomen kielen oppiminen vaatii ankaraa sanahahmojen ja taivutussääntöjen muistamista ja visuaalisen “kielikorvan” kehittymistä.

Toiminta-alueittain opiskelevat monitarpeiset oppilaat kuuluvat myös tiimiimme. Oppilailla on yleensä myös kuulovamma, mutta ensi vuonna ryhmään tulee myös ensisijaisesti näkövammaisia monitarpeisia oppilaita. Tätä ryhmää on vuosia opettanut Heli Vauhkonen, mutta hän siirtyy ensi vuonna opettamaan pieniä kielellisiä erityisvaikeuksia omaavia oppilaita. Tätä kirjoittaessa uuden opettajan nimi ei ollut vielä tiedossa.

Tiimissämme on lisäksi verkkovälitteistä viittomakielen opetusta antavat opettajat. Tehtävää hoitanut Katri Ranta siirtyy ensi vuonna pääosin tekemään ohjaavan opettajan töitä ja viittomakieltä verkossa opettaa jälleen Anu Savolainen, joka oli vuosia sitten aloittamassa tätä opetusmuotoa. Verkkovälitteisen viittomakielen opetuksen oppilaat ovat kuulovammaisia tai viittomakieltä äidinkielenään käyttäviä CODA- lapsia (kuurojen vanhempien kuuleva lapsi). Verkkovälitteisessä opetuksessa voi samalla tunnilla olla läsnä useita oppilaita myös eri paikkakunnilta, jolloin he saavat myös vertaistukea ja ryhmäopetuksen mahdollisuuden oman äidinkielensä opiskelussa.

Kuurojen koulut ovat perinteisesti olleet portti kuurojen yhteisöön ja viittomakieliseen maailmaan. Teemmekin tiivistä yhteistyötä kuulovamma-alan järjestöjen ja viittomakielialan toimijoiden kanssa, jotta oppilaamme löytäisivät myös perusopetuksen jälkeen itselleen vertaistukea ja pääsisivät osaksi isompaa yhteisöä. Nähdyksi tulemisen ja osallisuuden kokemusta tarvitsemme kaikki.

Olisi mukava kurkistaa myös teidän muiden KSOLLIlaisten arkeen ja kuulla oppilaidenne tarpeista. Mitä arkeenne kuuluu?

Kevätterveisin

Kirsi Niemi