Hyvinvointitaitoja luokkamme arjessa
Olemme
syksyn aikana pyrkineet vahvistamaan luokkayhteisön jokaisen oppilaan ja
aikuisen hyvinvointia harjoittelemalla hyvinvointitaitoja säännöllisesti ja
johdonmukaisesti. Muutamista harjoituksista on muodostunut päivittäisiä
rutiineja, joita oppilaat kaipaavat, jos aikuiset meinaavat ne unohtaa.
Useammista hyvinvointiteorioista on koostettu erityisiä hyvinvointitaitoja,
joita ovat onnellisuus-, läsnäolo-, ihmissuhde-, itsensä johtamisen-, vuorovaikutus-,
vahvuus- ja tunnetaidot (Avola & Pentikäinen, 2019. Kukoistava kasvatus)
Syksyllä harjoittelimme erityisesti onnellisuustaitoja, joista tärkein on kiitollisuus. Keskustelimme paljon sanan merkityksestä ja mietimme kiitollisuuden aiheita eri tilanteissa. Käytimme useasti kiitollisuuskortteja (www.viitotturakkaus.fi) ja kiitollisuuskiekkoa (https://wheelofnames.com/8zp-ez9), joiden avulla oli helppo miettiä konkreettisia kiitollisuudenaiheita ja jakaa niitä luokkakavereiden kanssa. Tammikuun aluksi suunnitelmissa on kerätä jokaisesta päivästä kiitollisuuden aiheita purkkiin. Näitä voimme sitten hyödyntää läsnäoloharjoituksissamme.
Saimme
luokkaamme syksyn pimetessä Rauhan, kuten äänimaljaamme kutsumme. Jos tunnelma
alkaa liiaksi riehaantumaan, palautamme rauhan mieliimme äänimaljan avulla.
Olemme vähitellen harjoitelleet läsnäolon hetkiä paitsi äänimaljan, myös
musiikin avulla. Seuraavaksi harjoittelemme rauhallista hengittämistä kuvion
avulla.
Ennen joulua vietämme vielä Hyvän Hippusia päivää. Luokkamme seinällä on purkki, johon olemme keränneet tarroja. Tarran on voinut saada aina silloin, kun on ”narauttanut” kaverin hyvästä teosta. Koska kaikki luokkalaiset ovat todella avuliaita ja haluavat auttaa kaveria, täyttyi purkki melko nopeasti ja yhdessä päätimme yhteisöllisestä palkinnosta.
Tunnetaidoissa harjoittelimme ensin tunnesanastoa. Luokkamme kaappien ovissa on tunnesanoja luokiteltuina. Oppilaat käänsivät sanoja yksi kerrallaan ja yhdessä pohdimme kyseisen tunnesanan tarkoitusta ja luokittelua. Nämä sanat ovat mukana liikennevalotehtävässä, jota teemme silloin tällöin viikon päätteeksi (www.mieli.fi). Jokainen päivä luokassamme alkaa siten, että kaikki valitsevat emojin seinälle kuvaamaan aamun tunnelmia. Juttelemme tuntemuksista välillä enemmän ja välillä ohitamme emojit nopeammin. Tästä on tullut luokkamme oppilaille erittäin tärkeä päivänaloitus.
Vahvuustaidoissa
olemme vasta alussa, mutta olemme keskustellen pohtineet jokaisen
luonteenvahvuuden merkitystä ja tarkoitusta. Jokainen on tunnistanut itsessään
ja luokkakavereissa vahvimpia luonteenvahvuuksia. Vahvuussanat koristavat
luokkaamme ja pyrimme käyttämään paljon vahvuussanoja arjen vuorovaikutuksessa.
Jatkossa harjoittelemme vielä tunnistamaan paremmin vahvuuksia ja pyrimme
vahvuuksiemme parempaan hyödyntämiseen arjessamme. Unelmointia ja tulevaisuuden
suunnittelua olemme harjoitelleet unelmakartan ja päällikön onnenpyörän avulla
(https://wheelofnames.com/wmu-e6w)
Luokassamme
on joulukuun ajan ollut joulukalenteri, jonka jokainen saa avata vuorollaan.
Suklaakarkin lisäksi kalenteriluukusta paljastuu tehtävä, jonka avulla ilo ja
hyvä mieli lisääntyy koko kouluyhteisössämme.
Suurin hyväntekemisen projekti on kuitenkin ollut
marras- joulukuun aikana toteutettu Villasukkaprojekti. Luokkamme halusi
levittää hyvää joulumieltä villasukkien avulla. Järjestimme keräyksen, johon
sai lahjoittaa käytettyjä tai käyttämättömiä villasukkia. Sukkia kertyi huikeat
78 paria, jotka kunnostimme ja huolsimme. Ennen lahjoittamista uusille
käyttäjille paketoimme sukat kauniisiin joulupaketteihin ja askartelimme
jokaiseen pakettiin oman Joulukortin. Lahjakierroksella viisi paikallista
vanhainkotia ja Jyväskylän HOPE saivat kukin kassillisen pehmeitä paketteja,
jotka toivottavasti lämmittävät saajan mieltä ja varpaita. Projektissamme
oppilaat pääsivät harjoittelemaan monia tärkeitä arjen taitoja, kuten yhdessä
tekemistä ja sukkienhuoltoa. Kaikkein upeinta kuitenkin oli hyvän tekeminen
muille ja sen myötä myös oman hyvinvoinnin vahvistuminen.
Itse
olen syksyn aikana pohtinut paljon vuorovaikutuksen ja kohtaamisten merkitystä
arjen hetkissä. Vuorovaikutuksella luomme jokainen luokan tunneilmastoa. Joka
aamu huomaan kysyvän itseltäni tärkeän kysymyksen: Mitä tilaan tulee, kun saavun
paikalle? Haluaisin tuoda mukanani ainakin iloa, levollisuutta, arvostusta,
toiveikkuutta ja turvallisuutta.
Hyvinvointia
ja uskoa tulevaisuuteen meille kaikille!
terveisin:
Sari Granroth-Nalkki, erityisluokanopettaja, Valteri Onerva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti