Oi aikoja, oi maskeja!

Ennen oli epäilyttävää, jos käytti maskia. Nykyään on epäilyttävää, jos ei käytä. Ennen vain koiranomistajilla oli takin taskussa muovipussi tai pari väärään paikkaa tulevien läjien varalta. Nykyään jokaisella vastuullisella kulkijalla on sekä puhtaiden että likaisten maskien pussi mukana. Maskin käyttäjinä pääsemme kokemaan aivan uuden maailman. Verkko on täynnä niksejä silmälasien huurtumisen ehkäisemiseksi. Ja kuinka kätevän kärsän saakaan tehtyä kuoharin korkin metalliosasta! Mutta olisiko vastuullisempaa käyttää tehokkaampia kertakäyttömaskeja kuin uudelleen pestäviä kangasmaskeja? Päänsärky ja naaman kirvely maskin käytön jälkeen nyt vaan ovat kokemuksia, jotka yhdistävät meitä tässä globaalissa taistelussa. Kärsimys jalostaa.

Maskien käytön voi ottaa myös mahdollisuutena. Nyt pääsemme kokemaan elämää aivan uusista näkökulmista. Nyt maskien kanssa huomataan, että puheesta tulee helposti muminaa kun huuliostakaan ei saa mitään apua. Sokeille ilmeikäs ääni on arvossaan ja selkeä artikulaatiokaan ei haittaa. Äänensävyillä täytyy siis viestiä se mitä ei ilmeellä voida. Viittomakieliset pääsevät kokemaan burkhan käyttäjien arkea. Viittomisesta häviää iso osa sävyjä ja viittomien merkityskin voi jää epäselväksi, kun huuliolla ei voi tarkentaa viestiä vaikka kädet ovatkin vapaina. Opetelkaamme viestimään silmillämme enemmän. Katse silmiin ja korva tarkkana äänensävyille.

Vai olisiko etäopetus ratkaisu? Jäisi myös välituntivalvonnat ja -riidat vähemmälle.

Kirsi Niemi, erityisluokanopettaja,
Valteri Onerva